Niinpä sitä sitten yhtäkkiä huomaa olevansa kesäkuussa matkalla vihreän saaren pääkaupunkiin, Dubliniin! Aivan tuosta vain sain huomata, että on passinhakureissu edessä ja nyt on jo matkakin tilattu ja maksettu. Ei muuta kuin kovaa suunnittelua tästä eteenpäin, että miten neljä päivää parhaiten saamme siellä käytettyä. Varmaa on, että enemmän haluaisi ehtiä, kuin on aikaa ja tuntuu nykyisin, että kun vanhuus ei tule yksin, niin voi olla ettei ole enää ihan entisenlaisesti voimiakaan.

”Vanha” matkakumppanini soitti siis toissapäivänä iltapäivällä, että ”Miten olis, lähdetäänkö kesällä Dubliniin”? Tuosta vaan, kymmenen vuoden matkailutauon jälkeen (Ihan totta, siitä tulee tosiaan kesällä jo kymmenen vuotta, kun viimeksi olemme yhdessä reissanneet. Silloin oli kesä 2004 ja matkakohde Söll, Itävalta). Ei esipuheita, ei paljon muuta, kuin ”Terve..” ja asiaan! Näin se meillä hoituu, kun ollaan kierretty yhdessä aikoinaan jo maat ja mannut. Ei siinä tarvita mitään sen kummempia kommervenkkejä. Passi ja hammasharja taskuun ja menoksi. Minä tyttö riemastuin yht’äkkisestä matkustusmahdollisuudesta niin, että vastasin sekuntiakaan empimättä, että ”Kyllä, tottakai mennään”!
Seuraavaksi matka olikin jo varattu, matkaoppaita nippu ostettu ja muistiinpanovälineet kovassa käytössä, kun lähdettiin matkasuunnitelmia tekemään. Passiakin pääsen hakemaan vasta helmikuun puolella, kun poliisilla on niin rajallisesti enää aikoja, jolloin sitä voi hakea. Onhan tässä sitten aikaa ”laitella itseään passikuvauskuntoon” ja hankkia muutakin tarpeellista kaikessa rauhassa. Eilen, kun matka varattiin, oli 145 päivää odotusaikaa edessä. Tänään sitä on enää 144 päivää, joten kyllä se matkapäivä sieltä yllättävänkin äkkiä eteen tulee.
Irlanti! Maa, jonne ei hirveän usein ole tullut mieleen matkustaa, vaikka naapurissa olen hypännyt lähes alvariinsa! Hyvä idea ystävältäni vaihtaa välillä ”punaisesta vihreään”. Sanovathan monet Dublinia Pikku-Lontooksi, joten mennään nyt sitten katsomaan suosikkikaupunkimme pikkuveljeä tällä kertaa!
Eilen illalla mietin, että mitä kaikkea Irlannista tuleekaan? No, tietysti Guinnessia, wiskiä, jalkapalloa, Riverdancea ja Euroviisuja. Mutta mutta… myöskin monta muuta jännää ja kivaa juttua. Jo 80-luvulta muistan esim. Bonon (U2) ja Boontown Ratsin. Nykyajalta mainittakoon mm. yhtye Westlife, suosikkinäyttelijäni Stuart Townsend ja uusin tuttavuus Jonathan Rhys Meyers, joka näytteli mm. megasuositussa The Mortal Instruments – City of Bones elokuvassa pahista nimeltä Valentine. Myös Liam Neeson ja Pierce Brosnan ovat kotoisin Irlannista.
Huomenna matkaan on enää 143 päivää….